Lea Vuorilampi-Kalmari: VITTU TÄTÄ MIEHEN ELÄMÄÄ

lääkkeiden ja vaivojen kanssa. Pitää käydä labrassa ja lääkärillä vähän väliä seuranta- ja pohdintapalavereissa. Ei saa syödä, mitä haluaa. Amanda tekee terveellistä, mautonta, suolatonta ruokaa. Ehdottelee punajuuria, härkäpapuja ja raejuustoa ja syö itse pieniä voileipälautasellisiaan. Hän vahtii leivänpäällisiäni, huomauttaa pienestäkin meetvurstipalasta. Suututtaa. En haluaisi puhua vaivoistani, mutta Amanda kysyy aina. Loukkaantuu, kun en heti ala puhua ja sanoo: ”Olisit onnellinen, että joku välittää sinusta ja sinun asioistasi niin paljon, että haluaa tietää vaivoistasi ja haluaa auttaa ja tukea. Tätä on vanhan rakkaus”.

Yöllä, kun pitäisi nukkua, pitää juosta vessassa vähän väliä, niistää nenää valuvasta limasta. Polvea tai olkapäätä saattaa särkeä. Uniapnealaitteesta on vain harmia. Sen kanssa herää vähän väliä. Uni on pielessä jo siitä. Amanda kuorsaa välillä ja näkee uniaan. Hän nyrkittää ja potkii univastustajiaan puolustautuessaan. Hän saattaa osua minuun tai pudota sängystä rytinällä. Nuku siinä sitten. On ylös noustessaan jo väsynyt. Amandan valkea unihärkä puskee tosissaan jo. Viime yönäkin Amanda huusi ja nyrkitti. Herättelin. Hän totesi “Kamala uni” ja nukahti kohta uudelleen.

Harmi. En ole vielä kertonut Amandalle, että matkamme voi peruuntua terveydellisistä syistä. Amanda on niin innoissaan.