Eeva-Liisa Kovanen: Yllätys illalla

Luovan kirjoittamisen ryhmän kirjoitelmia, julkaistu 24.4.2020

Eräässä pienessä kirkonkylässä oli nuorisoa kesäiltana viettämässä aikaansa kylän raitilla. Ilta alkoi jo hämärtyä ja joukko etsi seikkailua. Joku keksi ehdottaa: “Mennään käymään hautausmaalla!” Sinne siis suunnattiin koko porukalla.

Paikallisen koulun rehtori harrasti mehiläisten kasvatusta ja kuinka ollakaan - yksi mehiläisyhdyskunta oli karannut pesästään juuri tuona samaisena iltana. Lennolle lähtenyt kuningatarmehiläinen oli vienyt suuren joukon mehiläisiä mukanaan ja rehtori lähti kylälle etsimään parvea. Lopulta hän löysi sen hautausmaalla kasvavan puun oksalta. Hän puki päälleen suojavarusteet, harsohatun ja valkoiset vaatteet, ja kiipesi puuhun.

Nuoret kävelivät hitaasti hautausmaalle ja avasivat portin. He pysähtyivät ihmettelemään hautausmaan rauhaa ja hiljaisuutta juuri sen saman puun alle, jossa oli mehiläisparvi - ja rehtori.

Joku katsoi sattumalta ylöspäin ja havaitsi puussa jotakin valkoista, joka liikkui. Olisiko enkeli?

Huh!

Puusta kuului varmalla ja kantavalla äänellä lausutut sanat: “Omiani minä vain tulin hakemaan!”

Nuorisojoukko otti jalat alleen, mutta tarina jäi elämään.