Lea Vuorilampi-Kalmari: NAUTIN UNIOOPPIUMIA

Näen lapsuuteni pahimman pelon: sonniosuuskunnan suuren, vihaisen Raiku-härän. Löydän sen uneni pimeästä navetasta kotini sydämestä. Yritän lukita härän oven taakse. En onnistu. Vihainen härkä on vapaa ja voi halutessaan tulla ulos milloin tahansa.

Mitä uni haluaa kertoa minulle? Unikirjat eivät auta. Unen tunnelma on avain. Olen unessa onnellinen uudesta kodistani. Helakan vihreän pihanurmikon väri ja laajuus ihmetyttävät. Mitä kertovat kotini kiviportaat? Miksi portaat yllättävät minut? Miksi talon sisällä on vanhaa. Etsin talosta käyttökelpoisia huoneita ja paikkaa itselleni? Uneni purkautuu maalaukseksi, jossa asiat etsivät hehkuvan vihreän keskellä paikkaansa ja suhdetta toisiinsa. On kuvattava talon uumenissa asuvan valkean härän läsnäolo ja oma palaaminen aurinkoiselle nurmikolle.

Unessa on pihanurmikolla säihkyvän vihreää, kasvavaa. On kesä. Talo hohtaa valkeana. Aurinko tekee järveltä kultaista siltaa. Olen onnellinen pienen pienessä äärettömyydessäni, kotonani, valossa.

Kuuntelen Yrjöä. Mies nukkuu. Hän ei hengitä. Panna käden selän hänen nenänsä alle. En tunne ilmavirtaa. Lasken sekunteja kahteenkymmeneen. Mies kiskaisee rajusti ilmaa. Hän hengittää. Vielä hoitamaton kalkkeutunut suoni ei temppuillutkaan.

Suden tunti on voitettu. Nousevan auringon orastava punerrus värjää makuuhuoneen ikkunan takana koivujen runkoja. Uusi päivä on alkamassa.