Kesäyliopiston vaiheita ja historiaa

Kesäyliopiston vaiheita

Suomen ensimmäinen kesäyliopisto perustettiin Jyväskylään vuonna 1912, jolloin se merkitsi kokonaan uuden opiskelumuodon syntymistä. Ensimmäisen kesäyliopiston sijaintikaupungiksi oli muitakin tarjokkaita kuten Lahti ja Mikkeli. Jyväskylä valikoitui kuitenkin ensimmäiseksi kesäyliopistokaupungiksi aiemman yliopistoharrastuksen, seminaarin ja kaupungin aktiivisuuden vuoksi. Kesäyliopistotoiminnan taustalla oli pyrkimys tasoittaa suomenkielisten ylioppilaiden tietä kohti akateemisia opintoja. Ajatus kesäisin järjestettävästä suomenkielisestä yliopisto-opetuksesta heräsi jo vuonna 1910.

Päämääränä oli erityisesti oman maakunnan koulutustarpeisiin vastaaminen ympärivuotisella toiminnalla. Jyväskylässä, kuten muissakin nykyisissä yliopistokaupungeissa, kesäyliopistotoiminnan käynnistäminen mahdollisti myöhemmin kaupungin kehittymisen yliopistokaupungiksi ja toiminta kehitti vapaata sivistystoimintaa alueella.

Ensimmäisen toimintavaiheen aikana vuosina 1912–1916 kesäyliopisto toimi kaupunginvaltuuston asettaman yliopistovaliokunnan alaisuudessa. Toisen toimintavaiheen (1922–1936) alussa perustettiin erityinen Jyväskylän yliopistoyhdistys, joka vuoden 1997 loppuun saakka toimi kesäyliopiston taustayhteisönä.

Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun perustamisen jälkeen vuonna 1937 kesäyliopisto muuttui korkeakoulun kesälukukaudeksi. Korkeakoulun muuttuessa yliopistoksi vuonna 1966, kesäyliopistosta tuli yliopiston kesälukukausi.

Varsinainen kesäyliopisto käynnistyi uudelleen vuonna 1981. Tämän päivän kesäyliopisto on avoin kaiken ikäisille opiskelijoille pohjakoulutuksesta riippumatta, tärkeintä on tarjota elinikäisen oppimisen mahdollisuus.